Juhana Vartiainen

Jäät sulavat Suomessakin

Maailmantaloudessa näkyvät kevään merkit. Suomen talous ei kasva eikä kasvu edes orasta.

Tiedämme hyvin, että Suomi ei nouse ilman uudistuksia eivätkä ongelmamme ratkea itsestään. Tarvitsemme enemmän avoimuutta ja enemmän kilpailua. Uudistuksia, jotka vapauttavat meidät toimimaan markkinataloudessa ja ottamaan vastuuta itsestämme sekä muista.

Ehkä sellaisiakin uudistuksia, jotka muistuttavat meille, että meillä on hyvinvointivaltiossa myös velvollisuuksia eikä vain oikeuksia. Uudistuksia, jotka sallivat ja vaativat ihmistä toimimaan itse eikä vain luottamaan järjestöjen edunvalvontaan.

Suomen politiikassa on pitkään ollut päällä jonkinlainen henkinen lukko. On ollut vaikea puhua muutoksista, jotka kyseenalaistavat saavutettuja etuja. Emme voi avoimesti keskustella uudistuksista, joita joku vastustaa tai uudistuksista, joiden pelätään synnyttävän häviäjiä tai voittajia.

Politiikan areenoilla muutosvastarinta on kovaa ja puolueet toisensa jälkeen ampuvat alas vaihtoehtoja, esittämättä tilalle mitään. Onneksi kansalaisten keskuudessa muutosvalmius tuntuu olevan suurempaa kuin poliitikkojen parissa.

Mistä poliitikkojen vastarinnassa on kysymys? Onko se osa konsensuksen kulttuuria? Näkyykö siinä puolueiden pyrkimys vaalitaktiikkaan? Haluammeko kansakuntana ja kansalaisina turvallisuutta niin kiihkeästi, että sanomme ”ei” kilpailulle? Onko meillä sisällissodan perintönä niin ankara pelko ristiriitoja kohtaan, ettemme suostu realistisesti näkemään taloudellista todellisuutta?

Uudistukset kuitenkin parantavat asemaamme. Ilman uudistuksia joudumme kansakuntana pahempaan ahdinkoon.

Kolme vuotta sitten palasin takaisin Suomeen Ruotsista. Kolme vuotta olen puhunut uudistusten tarpeesta Suomessa.

Olen nostanut esiin kansalaisen ja julkisen vallan oikeudet ja velvollisuudet. Olen puhunut työehtosopimuksista, jotka sallivat ja haastavat palkansaajia ja esimiehiä keskustelemaan yksilöllisesti jokaisen palkankorotuksista. Olen vaatinut työttömyysturvan uudistamista kannustavammaksi.

Olen todennut, että hyvinvointivaltion meille antama palvelupaketti on niin mittava, ettei meillä oikeastaan enää ole varaa lyhyisiin työuriin. Olen arvioinut, että perusturvaa pitäisi uudistaa niin, että tulonsiirroista voisi pitää osan vaikka itsekin parantaa asemaansa työllä. Olen kertonut, että Suomeen ulkomailta muuttavat osaajat eivät vie työtä keneltäkään, vaan luovat mahdollisuuksia meille kaikille.

Kerta toisensa jälkeen minua on hätkähdyttänyt se, millaisen myönteisen vastakaiun puheeni saavat. Ihmiset tulevat kokousten jälkeen juttelemaan ja kehumaan. Kadulla kättäni puristetaan ja sanotaan: ”ihanaa, kun joku sanoo suoraan.” Pienituloiset, urheat sinnittelijät tulevat kertomaan, miten juuri tällainen puhe puhuttelee heitä. Tai poliitikot, oikeastaan kentän laidasta laitaan, tulevat kertomaan että ”olethan sinä tietysti oikeassa”.

Lähes kaikki tämä kehu on kuitenkin yksityistä, poissa politiikan julkisuudesta areenoilta. Siellä kuulee kerta toisensa jälkeen samoja liturgioita. Miksi emme voisi politiikassakin puhua suoraan työnteon kannustimista? Tai siitä, että voimme muiden maiden tapaan alentaa rakenteellista työttömyyttä. Emme kuitenkaan keinoilla, jotka saavat kaikilta kättentaputuksia?

Uskon, että muutos on lähellä, kun ihmisten yksityiset ja julkiset todellisuudet alkavat tällä tavoin erkaantua. Jossain vaiheessa ne paukahtavat yhteen. Jossain vaiheessa huomaamme, että muutoksen tuulet ovat ihmisten mielissä pidemmällä kuin politiikan fraaseissa. Sitten huomaamme olevamme vapaita uudistamaan talouttamme ja yhteiskuntaamme. Palautamme politiikan sille paikalle mihin se kuuluu eli demokratialla hallitun yhteiskunnan muutosvoimaksi.

Yhä useammat kansalaiset ovat valmiita muutokseen.

Pystymme suomalaisina uudistamaan talouttamme. Ja miksi emme pystyisi, koska ilman uudistuksia joudumme vielä pahempaan ahdinkoon.

Käynnissä olevat eduskuntavaalit murtavat kevätjäitä. Kokoomuksen työlista avaa oikeita kysymyksiä emmekä ole yksin. Työttömyysturvan uudistamisesta puhuvat myös monet tutkijat, ja nyt se on myös SDP:n vaaliohjelmassa. Keskustan ohjelmassa on esillä nuorten koulutustyösuhde.

Kukaan ei kyseenalaista lakko-oikeutta, mutta kun parinsadan ihmisen työriita uhkaa koko kansakunnan vaurautta, on aika keskustella työelämän pelisäännöistä. Eläkeuudistus otetaan heti uuden eduskunnan käsittelyyn. Kasvuyrityksille ja monille toimialoille tärkeä työperäisen maahanmuuton helpottaminen on ainakin kolmen puolueen ohjelmassa.

Onko Suomessakin kevätjäiden lähdön aika?


Olen ehdolla Helsingissä Kokoomuksen listalta. Vaalisivuni on avattu osoitteessa www.juhanavartiainen.fi. Käy tutustumassa! Tule myös mukaan keskustelemaan taloudesta, hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ja muista vaalien tärkeistä kysymyksistä Facebookissa ja Twitterissä #Vartiainen2015.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Toivottavasti olet vaalien jälkeen eduskunnassa, pahaa pelkään.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Totuudenpuhujia harvoin palkitaan. Valitettavasti. Tässä Juhanassa on ollut ja on edelleen minun mieleistä ministeriainesta. Vaikka pöllytetään - ei tukka lähde irti.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Samoin ajatuksin, ei näitä nohevia valita, koska heitä ei voi ohjastaa. Helpompi komentaa nöyrää, kuin sellaista joka tietää muutakin kuin tahkoa pyörittäneensä.

Jukka Laine

Suomalaisten muutoshaluttomuus on käsittämätöntä. Talouden toimintaa ei tunnuta haluttavan käsittää ja jostain syystä julkisessa keskustelussakaan ei tuoda esiin ongelmia riittävästi. Älyllistä epärehellisyyttä esiintyy kaikissa puoluissa ja palkansaajien asiaa ja hyvinvointivaltiota on ajettu 20 vuotta sillä seuraamuksella että yksityissektori on kohta hengetön.

Jos ajatelleen miten mahdollisesti todennäköinen seuraava hallitus eli keskusta, SDP ja perussuomalaiset voisivat toimia taloutta uudistaen ja hyvää yhteistyötä tehden. Jo ajatuskin tuntuu lähes mahdottomalta. Niin kaukana ovat näkemykset todellisuudesta.

Toimituksen poiminnat